Joulunavaus & Ilotulitus

Nyt se on sitten täällä Joulunavaus tehty, virallisesti saa soittaa kaupoissa joulumusiikkia ja laittaa joulukoristeita.

Janin tytär kävi katsomassa joulupukkia ja kertoi kuinka kiltti on ollut ja ihastelemassa paljon jouluvaloja ja joulukuusia.

Niko nukkui rattaissa melkein koko ajan, ostimme Nikolle ensimmäiset peltorit korvien suojaksi, ja nyt voin myöntää, että oli kyllä hyvä, että ostettiin Nikolle ne.

Musiikki-ilotulitus oli aivan mahtava! 

Nikokin katsoi elämänsä ensimmäisen ilotulituksen 

Niko katsomassa ilotulitusta rattaista.

Nikolla on tässä kasvun myötä tullut uusia asioita muutenkin,

yksi ilta kun tulin suihkusta ja Jani vielä jäi suihkuun niin aloin kuuntelemaan, että Niko itkee ja tietenkin menin sitte hakemaan pojan sängystä ja vaihdoin vaipan ja lämmitin vellin valmiiksi. Niko kun sai syötyä ja minä sitten tuuditin vielä uneen tutti suussa, niin yks kaks Niko alkaa hymyilemään ja nauraa täydessä unessa.

Ja tänään kun oli päiväuni aika ja päätimme Janin kanssa myös ottaa pienet päiväunet, Niko nukkui vähän reilu tunnin kun alkoi sängystä kuulua ääntä.

Jani nousi ylös ja minä nousin sängynlaidalle istumaan, niin Jani sitten oli siinä pinnasängyn yläpuolella niin sängystä alkoi kuulua aivan ihanaa naurua. Nikolla oli ilmeisesti ollut hyvät päiväunet ja oli kiva nähdä oma isä siinä sängyn yläpuolella.

Niko on muutenkin ollut tällä viikolla erittäin aurinkoinen poika, hymyilee päivällä jatkuvasti ja on pirteä.

Olemme Janin kanssa huomanneet sen, että Niko ei paljoa ainakaan vielä vierasta, että voimme kyllä antaa syliin kuin syliin Nikon pideltäväksi, kunhan vain pienelle herralle juttelee niin kaikki on hyvin. Niko juttelee itsekkin takaisin päin ja antaa hymyä.

Tässä vähän kuvia ilotulituksesta :)

-Jonna-

Kuulumisia

Voi apua! Meidän Niko on jo puolivuotta vanha! 

Tuntuu siltä, että vasta poika syntyi ja oli teholla, mutta nyt siitä on jo puolivuotta, herranjumala miten aika lentää.

Huomasimme Janin kanssa, että Nikolle ei oikein sovi pelkkä velli, Nikolla tuli hirveä ripuli ja vatsa vaivoja muutenkin, niin päätimme, että Niko jatkaa edelleen velli + äidinmaidonkorvike.

Jännittää aivan kamalasti se Nikon tuleva huulileikkaus, kun kuitenkin kyseessä on meidän pieni poikamme.

Tai no eihän Niko oikeestaan enään mikään pieni ole, mutta kuitenkin.

Nikolla on tullut uusia juttuja tässä matkan varrella, esimerkiksi aamulla ollaan aivan isän poikaa mutta sitten illalla isän poika muuttuu äidin pojaksi, muuta ei haluakkaan kuin olla oman äidin sylissä :)

Ensi viikolla olisikin Nikon viimeinen neuvola, ennen huulileikkausta ja seuraavaa neuvolakäyntiä suunnitellaan vasta leikkauksen jälkeen.

Niko pääsee myös huomenna ensimmäistä kertaa joulunavajaisiin, missä on joulupukki ja ilotulitus, ostimme Nikolle ensimmäiset peltorit, ettei säikähdä rakettien pauketta ja muutenkin on hyvä olla pienellä lapsella kuulosuojaimet.

Kirjoittelen taas miten meillä meni joulunavajaisissa ja muitakin kuulumisia!

-Jonna-

Lääkärillä käynti

Kävimme maanantaina Nikon lääkärissä sovitulla ajalla.
Nikolla on nyt tasan 5kg painoa, joten voimme hyvillä mielin lähteä joulukuussa Nikon huulihalkio leikkaukseen.
Lääkäri myös puhui meidän kanssa siitä, että voimme hakea Nikosta vammaistukea (vaikkakin kuulostaa tuo tuki tosi hölmöltä, mutta näin se vain on.) ja lääkäri sitten saneli meille lääkärin todistuksen hakemusta varten.
Lääkäri oli myös erittäin hyvillään Nikon kehittymisestä, Niko kehittyy hieman nopeammin kuin vasta-syntynyt, mutta johtuu varmaan siitä, että Niko syntyi keskosena.
Niko haluaisi kovin jo käydä istumaan ja kävellä, mutta Nikoa saa istuuttaa vasta kun korjatunajan eli lasketunajan mukaan Nikolle tulee ikää 6kk.
Nikon syntymästä alkaa kohtapuoliin olla jo 6kk, ja minusta tuntuu edelleen siltä, että olisin vasta saanut poikani ensimmäistä kertaan syliin.
Mieheni piti Nikoa ensimmäistä kertaa kenguru-hoidossa kun Niko oli 4 päivää vanha, ja minä olin itse vähän mustasukkainen asiasta, kun en saanut enkä voinut pitää poikaamme heti kenguru-hoidossa, kun sektiohaava oli niin kipeä, mutta minusta tuntui hyvältä, että mieheni piti kuitenkin Nikoa ensimmäistä kertaa kenguru-hoidossa.
Nikohan joutui pitämään optiflow-happiviiksiä syntymästään saakka kun keuhkot eivät olleet kehittyneet, paikkakuntamme keskussairaalassa lääkäri sanoi, että Niko pitää vieroittaa vähitellen happiviiksistä, mutta toisin kuitenkin kävi.
Yhtenä aamuna kun menimme mieheni kanssa hoitamaan Nikoa sairaalaan saimmekin iloisen yllätyksen, Nikolta oli aikaisin aamulla otettu happiviikset pois ja poika hengitteli aivan itse.
Meille se oli tervetullut ja iloinen yllätys.
Niko oli aivan erinäköinen ilman happiviiksiä, hoitajamme sanoi, että hän oli ottanut Nikolta aamu 8 happiviikset pois ja me menimme 10 aikaan hoitamaan Nikoa.
Olimme Nikon luona 2 hoitojaksoa ja sitten meidän piti lähteä kotiin.
Sinä iltana soitimme Nikon osastolle ja kysyimme Nikon vointia ja hoitaja sanoi, että he olivat lääkärin kanssa puhuneet,että jos saisimme Nikon päiväksi kotilomalle, ja tietenkin suostuimme.
Siitä alkoi hirveä kiire ostamaan tuttipullot ja vaippoja kotiin, kaikki muu meillä olikin valmiina. 
Saimme pitää Nikoa aamu 10 ilta 8 asti, ja se oli aivan ihanaa kun saimme vihdoin tuoda oman poikamme kotiin omaan sänkyyn nukkumaan.
Illalla kun veimme Nikon takaisin osastolle ja kerroimme hoitajalle, että kotona oli sujunut hyvin Nikon kanssa.
Seuraavana aamuna sitten hoitaja ja lääkäri sanoivat, että saamme ottaa Nikon yöksi kotiin ja seuraavana päivänä tulisimme aamusyötön jälkeen sairaalan osastolle.
Yö meni suhteellisen mukavasti Nikon kanssa, tietysti minä sitten tarkistin vähän väliä,että Niko hengittää.
Aamu koitti ja menimme Nikon osastolle ja lääkäri sanoi, että hän kirjoittaa meille kotiutumispaperit ja siitä meidän vauva-arkemme alkoi ihan kunnolla.

Kirjoittelen taas.

-Jonna-

Ensimmäistä kertaan äidin sylissä <3

Toisesta kuvakulmasta pieni Niko-poikamme <3

Terveisiä Korvapolilta

Käytiin eilen siellä korvapolilla tutkituttamassa Nikon korvat, ja mahdollisesti tehdä kuulotesti.
Menimme sinne ja tietenkään meidän pieni Nikomme ei sitten nukkunutkaan.
Noh, pääsimme tutkimushuoneeseen ja juttelimme hetken Nikon halkioista ja siitä, mitä meille oli husukessa sanottu.
Lääkäri alkoi tutkimaan ja tutkimus saatiin tehtyä Nikon huutaessa kovaan ääneen ja lääkäri sitten totesi, että Nikolla on lievä liimakorva.
Lääkärin kanssa sovimme, että hän soittaa husukeen ja kyselee sieltä korvalääkärin mielipidettä putkituksen suhteen, että putkitetaanko nyt huuli leikkauksen yhteydessä vai vasta suulaki leikkauksen yhteydessä. Nikolla ei ainankaan kuulon suhteen ole mitään ongelmaa, poika kyllä kuulee kaiken, etenkin jos sattuu puhumaan hänelle.
Niko on erittäin kova seurustelemaan ja ihan kenen syliin vain voi antaa niin poika alkaa nauramaan ja juttelemaan takaisin.
Meillä piti olla heti korva tutkimuksen jälkeen oman lääkärin vastaanotto, mutta lastenlääkärimme oli sairastunut, joten se tapaaminen siirtyi maanantaille.
Odotamme mieheni kanssa innolla maanantain tapaamista, jotta saamme taas tietää kuinka paljon Niko painaa, kun huulileikkaukseen vaaditaan vähintään se 5 kiloa. Viime neuvolassa kun kävimme näytti hyvältä, Nikon paino oli silloin 4795g ja poika oli venynyt 24 päivään n. 3cm, eli kasvu on erittäin kovassa nousussa. 
Niko onneksi nukkuu yönsä hyvin, välillä saattaa nukkua 8h/yö ja välillä 6-7h/yö.
Niko yleensä herää siinä 4-6 aikaa aamuyöstä syömään ja haluaa sitten sen jälkeen takaisin nukkumaan, mikä sinällään on onnekasta, kun sairaalasta kotiuduttua meidän piti heräillä 2 tunnin välein syöttämään ja heti kun aloitimme vellin syöttämisen Nikon yöunet pidentyi.

Tällä erää ei tämän kummenpaa ole kirjoittaa, mutta katsotaan mitä maanantai tuo tullessaan :)

-Jonna-

Tarinan alku

Eli siis, meidän matkamme alkoi kun aloin odottamaan minun ja mieheni esikoispoikaa. 
Raskaus oli normaalia ja kaikki normaalit käyty läpi, kuten esim. aamupahoinvoinnit.
Sain hyvin aikaisessa vaiheessa tietää olevani raskaana, menimme neuvolaan ja tietysti saimme kaikki mitä ensimmäistä kertaa neuvolassa käydessään saa, ja meille varattiin ultraääni aika. 
Kun päivä saapui, menimme ultraan ja luulimme, että minulla oli raskausviikkoja 12, mutta toisin kävi, hoitaja ultrasi ja sanoi, että olen 8+4 viikoilla, että varaamme ajan kun 12 viikkoa tulee täyteen. 
Raskausviikolla 12 kävimme sikiöseulonnassa ja kaikki oli hyvin, viikoiksi tarkentui 10+6 rv.
Raskausviikoilla 21+1 kävimme rakenneultrassa ja silloin saimme erittäin selvästi tietää, että saamme poika lapsen, meidän poikamme oli minun mahassani molemmat jalat levällään ja epäselvyyttä ei sukupuolesta ollut.
Kaikki meni siihen asti hyvin, kunnes tulin raskausviikoille 29+0 olin aiemmin soittanut neuvolaan ja pyytänyt aikaistamaan aikaamme sinne jalkojeni turvotuksen takia. 
Siitä sitten lähtikin raju matka tähän asti.
Minulla oli verenpaineet koholla ja proteiinit, minut lähetettiin keskussairaalaan ja siellä otettiin verenpaineet ja myöhemmin sitten ultraääni.
Ultraäänessä todettiin, että minulla oli napanuora-blokki, soitto helsinkiin ja reilu tunnin odottelu ja olin ambulanssissa matkalla helsinkiin naistenklinikalle.
Naistenklinikalla saimme neljä päivää lisää kunnes pieni poikamme syntyi 20.5.2013 klo 11.01, poika painoi 1050g ja pituutta oli syntyessään 35cm. 
Pojallemme ei onneksi jouduttu tekemään hätäkastetta, joten nimesimme hänet Nikoksi.
Synnytyslääkäri kertoi heti synnytyksen jälkeen, että Nikolla on molemmin puoleinen huulihalkio, toisella puolella ien halkio ja suulakihalkio.
Missään ultraäänessä halkioista ei näkynyt mitään, joten halkiot tulivat täytenä yllätyksenä meille, aluksi tietenkin asia halkioista järkytti, mutta sitten asiaan kuitenkin suhtauduttiin yllättävän helposti. 
Niko oli lastenklinikan K7-osastolla 9 päivää kunnes sitte siirtyi kätilöopistonsairaalaan, jossa Niko olikin juhannuksen yli.
Juhannuksen jälkeen Niko siirtyi kotipaikkakuntamme keskussairaalaan.
Nikolle kehittyi syntymän jälkeen BPD, eli keskosen krooninen keuhkovaurio hengityskoneesta.
Niko oli keskussairaalassa 7.8.13 saakka muutaman päivän yli lasketunajan, Nikon piti syntyä 1.8.13, mutta toisin kävi.
Kun Niko kotiutui, meillä oli tarkkaan laskettu määrä miten maitoa sai antaa ja kuinka paljon. Viikkoa myöhemmin rajoitukset otettiin pois ja saimme syöttää aivan normaalisti.
Niko oppi hyvin syömään tuttipullosta vellitutin kanssa, joka oli ylösalaisin, vaikka aluksi Nikolla oli nenä-mahaletku, mutta poika päätti itse sairaalassa ottaa sen pois ja sen jälkeen sitä ei tarvinnut takaisin laittaa.
Kävimme aluksi viikoittain keskussairaalassa lääkärin luona, ja sitten käyntimme siellä harventui ja nyt käymme normaaleilla käynneillä. Kesäkuussa, kun Niko oli vielä kätilöopiston sairaalassa HUSUKEN tohtori Jorma Rautio kävi katsomassa Nikoa ja suunnitteli huulileikkauksen marraskuulle ja suulaen sulkua toukokuulle. Kävimme Nikon kanssa Husukessa 5.9.13 ja mietitty kummassa leikkaavat Nikon Husukessa vai Lastenklinikalla, mutta kävimme 22.10.13 tapaamassa Husukessa anestesialääkärin joka oli sitä mieltä, että Nikon voi leikata Husukessa. Aluksi leikkausta suunniteltiin marraskuun 19 päivänä, mutta Nikolla on pieni painon nousu 5kg, sitten leikkausaikaa siirrettiin joulukuulle, että Nikolle kerkeäisi tulla painoa 5 kiloa. 
Tällä hetkellä Niko on erittäin reipas nuori poika, juttelee ja nauraa paljon ja nauttii siitä, kun isi soittaa kitaraa ja tykkää katsoa tarkkaan mitä äiti neuloo.
Niko syö tällähetkellä vellimaitoa, kun pelkän vellin antaminen saa pojan suolen menemään täysin tukkoon, joten olemme pikkuisen lisänneet äidinmaidon korviketta velliin. Torstaita odotamme jännityksellä, kun Nikolla on kuulotesti, kun sitä ei saatu aikaisemmin tehtyä, mutta nyt on varattu aika siihen.

Kirjoittelen taas torstain jälkeen kuulumisia korvapolilta!

Jonna- :)