Meillä odotetaan joulua innoissaan, niin Niko, Nikon sisko ja äiti ja isä.
Täytynee myöntää on tää joulun aika täynnä kaikkea hommaa, lahjojen paketoimista, siivousta, ruokaa ja muuta. Tuntuu ettei aika riitä mihinkään.
Meillä on ollut pari päivää musiikintäyteistä, kun minä tykkään tehdä asioita musiikin tahtiin, että hommat onnistuisi paremmin.
Nikon leikkauksesta on jouluaattona 3 viikkoa ja täytyy myöntää, että olen erittäin tyytyväinen leikkaustulokseen, Nikon arpi on erittäin siisti ja nyt tuntuu siltä, ettei Nikolla edes ole koskaan ollutkaan halkioita, että se on ollut vain unta.
Mutta sitten kun katselee Nikon kuvia ja näkee siinä halkiot niin tulee olo, että on kyllä hyvä, että halkiot ovat leikattu.
Kävimme viikko sitten Nikon siskon tarhan joulujuhlassa, ja Nikoa kiukutti kun jouduimme vielä silloin sitomaan käsiä, mutta muut lapset saivat antaa Nikolle niin paljon huomiota, että emme edes kerenneet itse perään. Nikon sisko esitteli ylpeänä, että: "Tässä on MINUN pikkuveikka"
Tällä erää en oikein saa muuta kirjoitettua
-Jonna-
Niko valmistautumassa joulujuhlaan
Niko joulujuhlassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti