Seuraajat

torstai 17. marraskuuta 2016

Joulukauden avaus

Moikka taas kaikille!

Tänään onki taas jännä päivä, olemme menossa katsomaan joulupukkia ja joulu ilotulitusta. Saa nähdä kuinka Niko reagoi taas asiaan, viime vuonna Niko pelkäsi kuollakseen pauketta toivottavasti tänään on asia toinen.
Niko odottaa todella innoissaan joulupukin tapaamista, kävimme syyskuussa husukessa ja meille sanottiin, että Nikon olisi hyvä päästä kotipaikkakunnalla puheterapiaan ja tottakai olimme Janin kanssa samaa mieltä. No nyt kahden kuukauden kelan odotuksen jälkeen meille ilmoitettiin, että Nikon ei ole mahdollista päästä ainakaan yksityiselle puolelle puheterapiaan, koska Niko puhuu kelan lääkärin mielestä tarpeeksi hyvin ja selkeästi vaikka todellisuudessa näin ei ole. Nyt sitten odottelemme, että pääsemme kunnalliselle puolelle, mihin on kyllä aika hirveät jonot toivottavasti kaikki kääntyisi parhain päin. Niko on ollut innoissaan siitä, että on päässyt päiväkotiin, joinain aamuina on sellainen pieni kiukku kun ei halua mennä hoitoon, mutta muuten menee ihan mielellään ja Nikolla on siellä paljon kavereita, jostain kumman syystä suurin osa on tyttöjä :) Odotan innoissani itse Nikon ensimmäistä joulujuhlaa oman lapseni ensimmäinen joulujuhla. On aika mennyt hirveän nopeasti, tuntuu siltä, että vastahan Niko oli pieni vauva joka vaati huomiota koko ajan ja nyt hänestä on kasvanut iso poika, joka sanoo välillä "Äiti mee pois!" Mihin se aika on kadonnut? 
Nikolla on nyt tässä syksyn ja alkaneen talven aikana ollut paljon flunssia, mutta suurimmasta osasta ollaan selvitty vähällä, mutta nyt tämä viimeisin flunssa mikä on päällä, on ollut raju... Niko yski niin kovin ettei pystynyt nukkumaan vaikka kohotin sängyn päätyäkin ja laitoin Nikolle ilmankostuttimen omaan huoneeseen, silti Niko yski niin paljon ettei nukkumisesta meinannut tulla mitään.. Nyt olemme antaneet hunajaa iltaisin Nikolle ja se on rauhoittanut Nikon yskimistä aikalailla, nyt Niko pystyy nukkumaan monta tuntia ilman yskimistä ja ei heräile jatkuvasti. 
Toivottavasti tämäkin flunssa menisi ohi ja ei tulisi vähään aikaan takaisin.
Minä itse kun olen ollut koulussa, ei ihme kyllä ole tullut turhia poissaoloja, ainoastaan jos Niko on ollut kipeänä tai minä itse, muita poissaoloja ei ole tullut.
Aloitan ensiviikolla työharjoittelun josta en oikein itse tiedä mitä ajatella, otin työharjoittelu paikan kotimme läheltä, jotta minun olisi helpompi viedä Niko hoitoon ja hakea. Jännittää miten työharjoittelu alkaa menemään, mutta toivon parasta ja pelkään pahinta.

Tässä kaikki tällä kertaa

-Jonna-

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

3-vuotis Kontrolli Husukessa

Moikka!

Käytiin tossa maanantaina (19.9)  Husukessa Nikon 3v. kontrollissa.
Kaikki on Nikolla hyvin, painekonsonantteja tulee kyllä, mutta treenata pitää, joten siihen on tulossa Nikolle apua.
Nikolla aloitetaan toivottavasti mahdollisimman pian puheterapia, että saataisiin Nikolle painekonsonantteja tulemaan, ehkä sillä saataisiin ehkäistyä puhelihasleikkaus. 
Kirurgi Anne Saarikko oli erittäin tyytyväinen Nikon huuliplastiaan, ja niin se olemme mekin.
Ajattelimme, että Nikolle ei tule koskaan olemaan "amorin kaarta" huulessa, mutta nyt siinä on kaunis "amorin kaari". 
Hammaslääkärillä käydessä Nikolla todettiin yksi ylimääräinen hammas, mutta myöhemmin selviää onko se ainoastaan maitohammas vai onko sieltä tulossa rautahammas samaan kohtaan.
Ja jos siihen tulee rautahammas, niin se poistetaan sitten myöhemmin.
Puheterapeutti oli tyytyväinen Nikon puheeseen ja siihen,että Nikolla tulee kuitenkin jollain tapaa painekonsonantit.
Korvapolilla kun käytiin, Nikoa pelotti aivan kamalasti, mutta sielläkin kaikki oli kunnossa. 
Puket olivat puhtaat ja oikealla paikalla, oli Helsingin korvalääkäri tyytyväinen, että Lappeenrannassa olivat laittaneet Nikolle titaaniputket korviin.
Olen erittäin tyytyväinen Helsingin sairaanhoitopiirin palveluun ja olen kiitollinen siitä, että Nikoa hoidetaan siellä.

Tässä kaikki tälläkertaa

-Jonna-

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Aika vierähtää eteenpäin

Niin se aika menee vain eteenpäin, ollaan Nikon kanssa käännetty uusi sivu elämässä. Minä aloitin opiskelut ammattiopiston aikuispuolella, myynnin ammattitutkintoa ja Niko on mennyt ensimmäistä kertaa päivähoitoon. 
Niko on tykännyt päivähoidosta, aina ei tietenkään halua sinne jäädä, mutta kyllä sitten pienen suostuttelun jälkeen Niko kuitenkin jää sinne nätisti leikkimään.
Niko sai jo heti ensimmäisenä päivänä kavereita ja tytöt ovat tykänneet Nikosta.
Niko on yllättävän hyvin ottanut ison muutoksen vastaan, vaikkakin itse alussa epäilin kuinka tulee käymään, kun Niko ei ole ollut muualla kuin isovanhemmilla hoidossa, mutta toisin kävi. 
Niko oli jopa viime viikonloppuna mummilassa yökylässä, miehen kanssa ajateltiin, että näinköhän tulee koti-ikävä, mutta ei tullut hetkittäin Niko vain kyseli, että "milloin äiti ja isi tulee hakemaan?", muuta ei oikeastaan kysellyt. 
Kun veimme Nikon mummilaan perjantaina, hyvä jos kerkesimme Janin kanssa juoda kahvit loppuun, kun Niko jo huusi meille "äiti ja isi menkää pois!" ja "lähtekää jo!", siinä vaiheessa ei muu auttanut kun juoda kahvit pois ja lähteä.
Mummi kertoi, että Niko oli ollut todella kiltti ja reipas, nukkumaan käyminen oli ollut helppoa. 
Nikokaan ei nuku enään missään vauvasängyssä, vaan Niko nukkuu jo isojen poikien sängyssä, vaikkakin välillä herra tulee hiljaa hiipien äidin ja isin viereen nukkumaan, kun pelottaa, mutta sopu sijaa antaa.
Niko on alkanut puhua erittäin paljon, paine konsonantteja tulee kyllä ja puhe on suurimmaksi osaksi erittäin selkeää, jossain tilanteissa pitää pyytää toistamaan, että itse saa selvää, mutta muuten herra puhuu kuin papupata. 
Meillä on tulossa syyskuussa reissu helsinkiin Husuken 3v. kontrolliin ja minua itseäni jännittää enemmän kuin mitään muuta, mutta hyvä että kontrolli on tulossa niin saa vähän selvää Nikon tilanteeseen. 
Nikosta on muutenkin kasvanut iso oma toiminen poika, vaikkakin ei vielä tarvitsisi olla niin omatoiminen (äidin oma pieni kulta :D) hän haluaa itse viedä lautaset pois ruokapöydästä ja kaataa ylimääräset maidot pois mukista.

Tässä kaikki taas tälläkertaa!

-Jonna-

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Kevät tulossa! :)

Moikka kaikille!

Tästä on taas vierähtänyt aikaa, etten oo kirjottanu tänne on ollu ajatukset ja aika muualla.
Nikolle kuuluu todella hyvää, Niko kävi helmikuussa korvien uudelleen putkituksessa ja nyt Nikolle tuli titaani putket korviin, että kestäisi paremmin korvissa.
Vaikee kuvitella, että tuo miun oma rakas pieni Niko täyttää kohta kolme vuotta! Herranjumala, mihin tää aika on kadonnut? Tuntuu et vasta sain hänet ekaa kertaa syliin ja nyt hän täyttää jo kolme! En meinaa millään uskoa, että tuo pieni miehen alku on jo niin iso poika. Vaikkakin kyllä sen on alkanut itsekkin pikkuhiljaa huomata, että Niko ei ole enään niin pieni kuin itse "luulen". Niko on oppinut vaihtamaan vaipan itse (käy myös potalla, mutta ei vielä kokonaan kuiva), pukee osan vaatteista itse, rakentaa palapelejä ja jne, ja silti itsestäni tuntuu, että Niko on vielä minun pieni vauvani.
Niko kävi tänään ensimmäistä kertaa uimahallissa, kahden Nikon kummin kanssa, äitiä ja isiä ei laskettu mukaan, se oli kuulema Nikon ja kummien juttu :)
Tuntui itsestäni vähän vaikealta laskea Nikoa yksin matkaan, mutta luotan kuitenkin Nikon kummeihin niin paljon, että uskalsin laskea Nikon heidän matkaansa, Niko ei ole muuta tehnytkään kotiin tullessaan kun puhunut uimisesta. 
Niko maalasi tänään ensimmäistä kertaa myös pääsiäismunia, ihan ideaa Niko ei oikein hoksannut, mutta "Salama McQueen-pääsiäismunan" Niko maalasi ;) 
Nikohan on kova Dusty Crophopper ja Salama McQueen fani, ja tietysti myös muumit ovat kova juttu, nyt Niko haluaa paljon leikkiä palapeleillä.
Nikolta on alkanut tulla kokonaisia lauseita ja Niko ilmaisee itseään hyvinkin selvästi. 
Olen miettinyt, että mistä tuo pieni ihme ammentaa energiaa, itselläni ja isillä on flunssa päällä ja illalla olen ihan poikki ja väsynyt ja silti tuo pieni ihme touhuaa, luulisi, että hänkin väsyisi päivän touhuista, mutta ei silti herra jaksaa touhuta ja energiaa riittää vaikka mihin.
Saa nähdä miten minun käy, olen hakenut opiskelemaan syksyllä nuorten- ja aikuisten puolelle amikseen, jännityksellä odotan, miten tulee käymään ja miten Niko asian ottaa, kun äiti ei olekkaan koko ajan kotona hoitamassa, todennäköisesti isi hoitaa Nikoa JOS JA KUN aloitan opiskelut. Pidän peukut pystyssä kuitenkin kävi miten kävi, jos ei tänä syksynä niin ensi syksynä sitten!
Niko kävi talvella laskemassa liukurilla, pulkalla ja stigalla mäkeä, pulkassa ja stigassa oli äiti tai isi kyydissä jos oli iso mäki tai Niko ei itse uskaltanut laskea, mutta liukurilla herra laski ihan itse. 

Tässä kaikki tällä erää taas.

-Jonna-
Tässä kuvassa Niko oli juuri antanut äidin leikata tukan :)

maanantai 5. lokakuuta 2015

Niko ja syksy

Moikka kaikille!!

On taas kulunu aikaa, etten oo kerenny kirjotella tänne.
Niko on kasvanu ja oppinut uutta :) Meillä on potta harjottelut käynnissä ja Niko on melkein jo päiväkuiva, mutta me emme halua hoputtaa asiaa liikaa, ettei mielenkiinto mene tai tule potta kammoa.
Meillä on syksy lähtenyt ihan kivasti käyntiin, ollaan oltu ulkona ja käyty keräämässä erivärisiä lehtiä lasten askarteluun.
Niko on ollut ihmeissään syksystä ja siitä kun puun lehtien värit vaihtuvat. 
Niko on ollut myös nyt iso poika, hän haluaa kävellä itse eikä aina vain olla rattaiden kyydissä. Sanoja tulee koko ajan enemmän ja Niko on alkanut muodostaa lauseitakin. 
Niko rakastaa edelleen suihkussa käymistä ja saunomista, siitä tuo poika ei ole päässyt eroon.
Ostin Nikolle ensimmäiset sormikkaatkin ja aluksi Niko ei tykännyt niistä, mutta nyt niitä ei saisi ottaa edes kädestä pois.
Sateisina päivinä olemme olleet nyt sisällä, kun minulla ja Janilla ei ole ollut sadevaatteita, mutta nyt on nekin. Nikolla sadepäivät ovat menneet autolla ajaessa ja junaradan kanssa leikkiessä, Niko on paljon kiinnostunut kirjoistakin. 
Olemme aloittaneet jo joulupukille kirjettäkin ja muutama lahjatoive on joulupukki hankkinut ;) 
Kävin itse tuossa vähän aikaa sitten ottamassa Nikosta tatuoinnin omaan jalkaani, se tuntui parhaimmalta vaihtoehdolta ja hyvältä, kun ei ollut oikeen muuta suunniteltu valmiiksi, ja kukapa joka tykkää tatuoinneista niin ei ottaisi omasta lapsesta tautointia :)

Mutta tässä kaikki tällä kertaa!

-Jonna- 


sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Niko 2v. Taapero!

Moikka kaikille!

Meillä juhlittiin 20.5.15 Nikon 2-vuotis syntymäpäiviä. Vaikea kuvitella, että tuo pieni miehenalku on jo 2-vuotias. Nikolle ei oikein vielä auennut syntymäpäivien merkitys, mutta lahjoissa riitti ihmeteltävää :) Ja pakko myöntää oli hieman hankala saada sankari illalla nukkumaan.

Meille kun sattui niin, että Nikon synttärit (oikea päivä 20.5) oli keskellä viikkoa, niin järjestimme juhlat vasta viikonloppuna, jotta kaikki pääsisivät osallistumaan. Nikon juhlat kestivät 2 päivää ja kyllä poika oli onnellinen juhlien jälkeen. Muistelimme illalla mieheni kanssa kuinka pieni Niko silloin syntyessään oli ja kuinka iso hän on nyt. 
Kaikkien vastoinkäymisien jälkeen meillä on terve itsepäinen poika, joka on myös nyt siinä "mie ite!" vaiheessa. 
Olemme miettineet pitkään, että voisimme laittaa kortin/kirjeen Lastenklinikan K7-osastolle, mutta emme ole löytäneet osoitetta :( 
Olisi hauska laittaa kuvan kera terveiset sinne ja kiittää erittäin ihanasta ja hyvästä hoidosta jonka avulle he pelastivat poikamme hengen. 
En voinut kuvitella, että 2 vuotta menee näinkin äkkiä, ensi vuonna Nikon kotihoito loppuu ja Niko aloittaa todennäköisesti päivähoidossa ja minä itse lähden opiskelemaan. Olen jo valmiiksi miettinyt alaa, mutta mitään 100% varmuutta en ole tehnyt, kun oma sairaus on kuitenkin taustalla. 
Kävimme myös 27.5 Nikon 2v. neuvolassa ja en muista kirjoitinko tänne, mutta Nikolta otettiin verenhyytymisen kokeet sen nenäveren vuodon takia ja niissä ei ollut mitään poikkeavaa, joten olemme päätelleet, että Nikolla on nenän verisuonet niin pinnassa, että pienikin osuma tai burana saa verisuonet menemään poikki. 
Kerkesin jo elää siinä toivossa,että Niko olisi jo 10kg poika, mutta vielä jäi alle 10kg. Niko nimittäin panoi 9370g ja pituutta oli 81cm, meillä on siis pitkä hoikka poika :) Kenties periytynyt äidiltä sekä isältä. 
Nyt kun Niko on jo 2-vuotias tuntuu vielä,että haluaisin hänen olevan vielä pieni vauva joka haluaa olla sylissä ja rauhoittua siihen. Tosin Niko kyllä haluaa välillä sylitellä ja olla vain sylissä tai kainalossa. 
Nikolta alkaa tulla paljon sanoja ja alkaa muodostaa jo lauseita. Niko sanoo ymmärrettävän selkeästi "isi, pappa, mopo, auto, kukka, jade, äiti, muumi, ajaa, mennää, potta, kakka" jne. Olen itse erittäin yllättynyt kuinka selkeästi painekonsonantit tulevat ja niin ovat kaikki muutkin läheiset, toivottavasti puhe kehittyisi niin, ettei leikkausta tarvittaisi, mutta jos tarvitaan olemme sihen valmiit. Olemme mieheni kanssa päättänyt, että se mitä eteen tulee niin kestetään ja mennään eteenpäin. Vaikkakin tietysti kukaan ei haluaisi, että omaa lasta jouduttaisiin leikkaamaan, mutta joskus se on vain parempi, että leikataan. Itse olen joutunut kokemaan leikkauksia, mutta ne ovat olleet pieniä verrattuna halkiolapsien leikkauksiin. 
Olen miettinyt, että jos Nikolla ei olisi ollut halkioita, niin emme olisi koskaan tienneet sellaisesta asiasta yhtään mitään ja kuinka monta ihanaa ihmistä olisi jäänyt tapaamatta, taikka jos Niko olisikin tullut laskettuna-aikana, niin en olisi löytänyt uusia ystäviä.
Olen miettinyt, että tällä kaikella oli joku tarkoitus, se, että Nikolla tai kenelläkään muulla on/ollut halkiot ei tee siitä yhtään sen huonompaa/pahempaa ihmistä. Itseasiassa kun olen katsonut Avoimen Hymyn-ryhmän vauvojen kuvia, minusta he ovat suloisia ja ihania ja tekisin kyllä kaiken uudestaan, myös sen kauhistuttavan sektion. Siitä sektiosta en olisi selvinnyt ilman mieheni tukea ja turvaa, hän sai minut siellä parhaiten rauhottumaan ja keskittymään tärkeisiin asioihin. Ja nyt hän on aivan upea ja ylpeä isä. 

Tässä kaikki tällä kertaa, yritän kirjoitella aktiivisemmin :)

-Jonna- 
Niko 2 vuotta sitten


2-vuotias Niko ja isi

perjantai 1. toukokuuta 2015

Vappu

Moi kaikille!

Tässä on taas vähän aikaa vierähtänyt viime päivityksestä, mutta nyt on taas hyvä aika päivittää. 
Meillä on nyt kannettava tietokone, jolla on hyvä päivittää Nikon blogia, aiemmin meillä ei ollut kuin tablet ja sillä päivittäminen ja kirjoittaminen oli hieman hankalaa.
Meillä ollaan tänään vasta juhlittu kunnolla vappua, Nikolla jäi viime vuonna vapun juhliminen vähän vajaaksi, kun Nikolla oli suulakihalkio leikkaus.
Vaikea kuvitella, että siitäkin on jo vuosi.
Vappu on ollut täällä aurinkoinen hieman tuulinen, mutta muuten hyvä ilma.
Niko on kyllä nauttinut vapun juhlimisesta erittäin paljon, ilmapallot olivat kaikista kivoin homma, niitä Niko heitteli ja kuljetteli koko ajan paikasta toiseen. Musiikkiakin meillä oli, että juhliminen olisi mahdollisimman kivaa ja kyllähän meillä tanssittiinkin. 
Meilläkin on kohta juhlien järjestely edessä kun tuo meidän oma kultamuru täyttää jo 2 vuotta. Juuri mieheni kanssa puhuimme kun Niko syntyi ja oli niin pieni, ja nyt on jo niin iso poika. 
Vaikea kuvitella,että olen ollut Nikon äitinä jo kaksi vuotta. Vastahan Niko oli pieni vauva joka halusi olla koko ajan sylissä ja juoda tuttipullosta maitoa ja nyt sitten syö jo itse ja ei enää suostu käyttämään nokkamukiakaan. 
Joskus tuntuu, että aika menee liian nopeasti, välillä toivoisin, että Niko olisi vielä se pieni vauva jota saisin pitää sylissä maailman ääriin asti, mutta sitten kun katsoo nyt tuota isoa poikaa niin ei sitä vaihtaisi mihinkään. 
Nikossa on kyllä omat haasteensa, mutta niin se on jokaisessa lapsessa, ei ole sellaista lasta joka ei tarjoaisi vanhemmilleen haastetta. 
Nyt meillä on katse kohti tulevaisuutta, kesäksi on jo vähän suunnitelmaa, mutta niistä sitten myöhemmin, nyt keskitymme vain järjestelemään Nikon 2-vuotis syntymäpäiviä.

Tässä oli kaikki tällä kertaa, kirjoittelen taas lisää :)

-Jonna-