Moikka kaikille!
Meillä juhlittiin 20.5.15 Nikon 2-vuotis syntymäpäiviä. Vaikea kuvitella, että tuo pieni miehenalku on jo 2-vuotias. Nikolle ei oikein vielä auennut syntymäpäivien merkitys, mutta lahjoissa riitti ihmeteltävää :) Ja pakko myöntää oli hieman hankala saada sankari illalla nukkumaan.
Meille kun sattui niin, että Nikon synttärit (oikea päivä 20.5) oli keskellä viikkoa, niin järjestimme juhlat vasta viikonloppuna, jotta kaikki pääsisivät osallistumaan. Nikon juhlat kestivät 2 päivää ja kyllä poika oli onnellinen juhlien jälkeen. Muistelimme illalla mieheni kanssa kuinka pieni Niko silloin syntyessään oli ja kuinka iso hän on nyt.
Kaikkien vastoinkäymisien jälkeen meillä on terve itsepäinen poika, joka on myös nyt siinä "mie ite!" vaiheessa.
Olemme miettineet pitkään, että voisimme laittaa kortin/kirjeen Lastenklinikan K7-osastolle, mutta emme ole löytäneet osoitetta :(
Olisi hauska laittaa kuvan kera terveiset sinne ja kiittää erittäin ihanasta ja hyvästä hoidosta jonka avulle he pelastivat poikamme hengen.
En voinut kuvitella, että 2 vuotta menee näinkin äkkiä, ensi vuonna Nikon kotihoito loppuu ja Niko aloittaa todennäköisesti päivähoidossa ja minä itse lähden opiskelemaan. Olen jo valmiiksi miettinyt alaa, mutta mitään 100% varmuutta en ole tehnyt, kun oma sairaus on kuitenkin taustalla.
Kävimme myös 27.5 Nikon 2v. neuvolassa ja en muista kirjoitinko tänne, mutta Nikolta otettiin verenhyytymisen kokeet sen nenäveren vuodon takia ja niissä ei ollut mitään poikkeavaa, joten olemme päätelleet, että Nikolla on nenän verisuonet niin pinnassa, että pienikin osuma tai burana saa verisuonet menemään poikki.
Kerkesin jo elää siinä toivossa,että Niko olisi jo 10kg poika, mutta vielä jäi alle 10kg. Niko nimittäin panoi 9370g ja pituutta oli 81cm, meillä on siis pitkä hoikka poika :) Kenties periytynyt äidiltä sekä isältä.
Nyt kun Niko on jo 2-vuotias tuntuu vielä,että haluaisin hänen olevan vielä pieni vauva joka haluaa olla sylissä ja rauhoittua siihen. Tosin Niko kyllä haluaa välillä sylitellä ja olla vain sylissä tai kainalossa.
Nikolta alkaa tulla paljon sanoja ja alkaa muodostaa jo lauseita. Niko sanoo ymmärrettävän selkeästi "isi, pappa, mopo, auto, kukka, jade, äiti, muumi, ajaa, mennää, potta, kakka" jne. Olen itse erittäin yllättynyt kuinka selkeästi painekonsonantit tulevat ja niin ovat kaikki muutkin läheiset, toivottavasti puhe kehittyisi niin, ettei leikkausta tarvittaisi, mutta jos tarvitaan olemme sihen valmiit. Olemme mieheni kanssa päättänyt, että se mitä eteen tulee niin kestetään ja mennään eteenpäin. Vaikkakin tietysti kukaan ei haluaisi, että omaa lasta jouduttaisiin leikkaamaan, mutta joskus se on vain parempi, että leikataan. Itse olen joutunut kokemaan leikkauksia, mutta ne ovat olleet pieniä verrattuna halkiolapsien leikkauksiin.
Olen miettinyt, että jos Nikolla ei olisi ollut halkioita, niin emme olisi koskaan tienneet sellaisesta asiasta yhtään mitään ja kuinka monta ihanaa ihmistä olisi jäänyt tapaamatta, taikka jos Niko olisikin tullut laskettuna-aikana, niin en olisi löytänyt uusia ystäviä.
Olen miettinyt, että tällä kaikella oli joku tarkoitus, se, että Nikolla tai kenelläkään muulla on/ollut halkiot ei tee siitä yhtään sen huonompaa/pahempaa ihmistä. Itseasiassa kun olen katsonut Avoimen Hymyn-ryhmän vauvojen kuvia, minusta he ovat suloisia ja ihania ja tekisin kyllä kaiken uudestaan, myös sen kauhistuttavan sektion. Siitä sektiosta en olisi selvinnyt ilman mieheni tukea ja turvaa, hän sai minut siellä parhaiten rauhottumaan ja keskittymään tärkeisiin asioihin. Ja nyt hän on aivan upea ja ylpeä isä.
Tässä kaikki tällä kertaa, yritän kirjoitella aktiivisemmin :)
-Jonna-
Niko 2 vuotta sitten
2-vuotias Niko ja isi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti