Lääkärillä käynti

Kävimme maanantaina Nikon lääkärissä sovitulla ajalla.
Nikolla on nyt tasan 5kg painoa, joten voimme hyvillä mielin lähteä joulukuussa Nikon huulihalkio leikkaukseen.
Lääkäri myös puhui meidän kanssa siitä, että voimme hakea Nikosta vammaistukea (vaikkakin kuulostaa tuo tuki tosi hölmöltä, mutta näin se vain on.) ja lääkäri sitten saneli meille lääkärin todistuksen hakemusta varten.
Lääkäri oli myös erittäin hyvillään Nikon kehittymisestä, Niko kehittyy hieman nopeammin kuin vasta-syntynyt, mutta johtuu varmaan siitä, että Niko syntyi keskosena.
Niko haluaisi kovin jo käydä istumaan ja kävellä, mutta Nikoa saa istuuttaa vasta kun korjatunajan eli lasketunajan mukaan Nikolle tulee ikää 6kk.
Nikon syntymästä alkaa kohtapuoliin olla jo 6kk, ja minusta tuntuu edelleen siltä, että olisin vasta saanut poikani ensimmäistä kertaan syliin.
Mieheni piti Nikoa ensimmäistä kertaa kenguru-hoidossa kun Niko oli 4 päivää vanha, ja minä olin itse vähän mustasukkainen asiasta, kun en saanut enkä voinut pitää poikaamme heti kenguru-hoidossa, kun sektiohaava oli niin kipeä, mutta minusta tuntui hyvältä, että mieheni piti kuitenkin Nikoa ensimmäistä kertaa kenguru-hoidossa.
Nikohan joutui pitämään optiflow-happiviiksiä syntymästään saakka kun keuhkot eivät olleet kehittyneet, paikkakuntamme keskussairaalassa lääkäri sanoi, että Niko pitää vieroittaa vähitellen happiviiksistä, mutta toisin kuitenkin kävi.
Yhtenä aamuna kun menimme mieheni kanssa hoitamaan Nikoa sairaalaan saimmekin iloisen yllätyksen, Nikolta oli aikaisin aamulla otettu happiviikset pois ja poika hengitteli aivan itse.
Meille se oli tervetullut ja iloinen yllätys.
Niko oli aivan erinäköinen ilman happiviiksiä, hoitajamme sanoi, että hän oli ottanut Nikolta aamu 8 happiviikset pois ja me menimme 10 aikaan hoitamaan Nikoa.
Olimme Nikon luona 2 hoitojaksoa ja sitten meidän piti lähteä kotiin.
Sinä iltana soitimme Nikon osastolle ja kysyimme Nikon vointia ja hoitaja sanoi, että he olivat lääkärin kanssa puhuneet,että jos saisimme Nikon päiväksi kotilomalle, ja tietenkin suostuimme.
Siitä alkoi hirveä kiire ostamaan tuttipullot ja vaippoja kotiin, kaikki muu meillä olikin valmiina. 
Saimme pitää Nikoa aamu 10 ilta 8 asti, ja se oli aivan ihanaa kun saimme vihdoin tuoda oman poikamme kotiin omaan sänkyyn nukkumaan.
Illalla kun veimme Nikon takaisin osastolle ja kerroimme hoitajalle, että kotona oli sujunut hyvin Nikon kanssa.
Seuraavana aamuna sitten hoitaja ja lääkäri sanoivat, että saamme ottaa Nikon yöksi kotiin ja seuraavana päivänä tulisimme aamusyötön jälkeen sairaalan osastolle.
Yö meni suhteellisen mukavasti Nikon kanssa, tietysti minä sitten tarkistin vähän väliä,että Niko hengittää.
Aamu koitti ja menimme Nikon osastolle ja lääkäri sanoi, että hän kirjoittaa meille kotiutumispaperit ja siitä meidän vauva-arkemme alkoi ihan kunnolla.

Kirjoittelen taas.

-Jonna-

Ensimmäistä kertaan äidin sylissä <3

Toisesta kuvakulmasta pieni Niko-poikamme <3