Tarinan alku

Eli siis, meidän matkamme alkoi kun aloin odottamaan minun ja mieheni esikoispoikaa. 
Raskaus oli normaalia ja kaikki normaalit käyty läpi, kuten esim. aamupahoinvoinnit.
Sain hyvin aikaisessa vaiheessa tietää olevani raskaana, menimme neuvolaan ja tietysti saimme kaikki mitä ensimmäistä kertaa neuvolassa käydessään saa, ja meille varattiin ultraääni aika. 
Kun päivä saapui, menimme ultraan ja luulimme, että minulla oli raskausviikkoja 12, mutta toisin kävi, hoitaja ultrasi ja sanoi, että olen 8+4 viikoilla, että varaamme ajan kun 12 viikkoa tulee täyteen. 
Raskausviikolla 12 kävimme sikiöseulonnassa ja kaikki oli hyvin, viikoiksi tarkentui 10+6 rv.
Raskausviikoilla 21+1 kävimme rakenneultrassa ja silloin saimme erittäin selvästi tietää, että saamme poika lapsen, meidän poikamme oli minun mahassani molemmat jalat levällään ja epäselvyyttä ei sukupuolesta ollut.
Kaikki meni siihen asti hyvin, kunnes tulin raskausviikoille 29+0 olin aiemmin soittanut neuvolaan ja pyytänyt aikaistamaan aikaamme sinne jalkojeni turvotuksen takia. 
Siitä sitten lähtikin raju matka tähän asti.
Minulla oli verenpaineet koholla ja proteiinit, minut lähetettiin keskussairaalaan ja siellä otettiin verenpaineet ja myöhemmin sitten ultraääni.
Ultraäänessä todettiin, että minulla oli napanuora-blokki, soitto helsinkiin ja reilu tunnin odottelu ja olin ambulanssissa matkalla helsinkiin naistenklinikalle.
Naistenklinikalla saimme neljä päivää lisää kunnes pieni poikamme syntyi 20.5.2013 klo 11.01, poika painoi 1050g ja pituutta oli syntyessään 35cm. 
Pojallemme ei onneksi jouduttu tekemään hätäkastetta, joten nimesimme hänet Nikoksi.
Synnytyslääkäri kertoi heti synnytyksen jälkeen, että Nikolla on molemmin puoleinen huulihalkio, toisella puolella ien halkio ja suulakihalkio.
Missään ultraäänessä halkioista ei näkynyt mitään, joten halkiot tulivat täytenä yllätyksenä meille, aluksi tietenkin asia halkioista järkytti, mutta sitten asiaan kuitenkin suhtauduttiin yllättävän helposti. 
Niko oli lastenklinikan K7-osastolla 9 päivää kunnes sitte siirtyi kätilöopistonsairaalaan, jossa Niko olikin juhannuksen yli.
Juhannuksen jälkeen Niko siirtyi kotipaikkakuntamme keskussairaalaan.
Nikolle kehittyi syntymän jälkeen BPD, eli keskosen krooninen keuhkovaurio hengityskoneesta.
Niko oli keskussairaalassa 7.8.13 saakka muutaman päivän yli lasketunajan, Nikon piti syntyä 1.8.13, mutta toisin kävi.
Kun Niko kotiutui, meillä oli tarkkaan laskettu määrä miten maitoa sai antaa ja kuinka paljon. Viikkoa myöhemmin rajoitukset otettiin pois ja saimme syöttää aivan normaalisti.
Niko oppi hyvin syömään tuttipullosta vellitutin kanssa, joka oli ylösalaisin, vaikka aluksi Nikolla oli nenä-mahaletku, mutta poika päätti itse sairaalassa ottaa sen pois ja sen jälkeen sitä ei tarvinnut takaisin laittaa.
Kävimme aluksi viikoittain keskussairaalassa lääkärin luona, ja sitten käyntimme siellä harventui ja nyt käymme normaaleilla käynneillä. Kesäkuussa, kun Niko oli vielä kätilöopiston sairaalassa HUSUKEN tohtori Jorma Rautio kävi katsomassa Nikoa ja suunnitteli huulileikkauksen marraskuulle ja suulaen sulkua toukokuulle. Kävimme Nikon kanssa Husukessa 5.9.13 ja mietitty kummassa leikkaavat Nikon Husukessa vai Lastenklinikalla, mutta kävimme 22.10.13 tapaamassa Husukessa anestesialääkärin joka oli sitä mieltä, että Nikon voi leikata Husukessa. Aluksi leikkausta suunniteltiin marraskuun 19 päivänä, mutta Nikolla on pieni painon nousu 5kg, sitten leikkausaikaa siirrettiin joulukuulle, että Nikolle kerkeäisi tulla painoa 5 kiloa. 
Tällä hetkellä Niko on erittäin reipas nuori poika, juttelee ja nauraa paljon ja nauttii siitä, kun isi soittaa kitaraa ja tykkää katsoa tarkkaan mitä äiti neuloo.
Niko syö tällähetkellä vellimaitoa, kun pelkän vellin antaminen saa pojan suolen menemään täysin tukkoon, joten olemme pikkuisen lisänneet äidinmaidon korviketta velliin. Torstaita odotamme jännityksellä, kun Nikolla on kuulotesti, kun sitä ei saatu aikaisemmin tehtyä, mutta nyt on varattu aika siihen.

Kirjoittelen taas torstain jälkeen kuulumisia korvapolilta!

Jonna- :)