Uusi Vuosi, Uudet Kujeet

Heipsan kaikille!

Nyt ei oo paljoo kerenny kirjottaa tännekkää. 

Meillä joulu meni hyvin, Niko oli enemmän innoissaan joululahjapaperista, kuin lahjoista, mutta nyt lahjat ovat olleet suuressa suosiossa. Nikon siskopuoli joutui joulupäivänä sairaalaan, kun oli vatsa sekaisin ja nestehukka oli lähellä. Siitä selvittiin yhden yön osasto reissulla. Uusi vuosi menikin sitten minun, Janin ja Nikon kesken ja tietysti koiramme Jaden. Niko nukkui suurimman osan rakettien ammunnasta, mutta muuten oli kyllä mielenkiintoista katsottavaa. Uudenvuoden päivänä Niko joutui sairaalaan ripulin takia, siitäkin selvisimme yhden yön osasto reissulla, Nikollekkin tuli nestehukkaa hieman. 

Nyt ovat onneksi asiat toisin. Niko on löytänyt varpaansa ja haluaa tutkia niitä jatkuvasti, mikään muu ei niinkään kiinnosta kuin varpaat. 

Vapanvaihtaminen on erittäin mielenkiintoista kun herra tykkää kääntyillä ja tutkia varpaita samaan aikaan kun vaippaa pitäisi laittaa kiinni.

Nikolle on kaiken kaikkiaan tulossa kolme hammasta, kaksi alas ja yksi ylös, mistä johtuu jatkuva pureminen leluja kohtaan ja purulelua :) 

Kuvia en pysty tällähetkellä laittamaan, kun joululahjaksi saatu järjestelmäkamera on huollossa, mutta laitan kyllä kuvia heti kun kamera saapuu :)

Kirjoittelen lauantain jälkeen lisää :)

-Jonna-

Joulun Odotusta

Meillä odotetaan joulua innoissaan, niin Niko, Nikon sisko ja äiti ja isä.

Täytynee myöntää on tää joulun aika täynnä kaikkea hommaa, lahjojen paketoimista, siivousta, ruokaa ja muuta. Tuntuu ettei aika riitä mihinkään. 

Meillä on ollut pari päivää musiikintäyteistä, kun minä tykkään tehdä asioita musiikin tahtiin, että hommat onnistuisi paremmin. 

Nikon leikkauksesta on jouluaattona 3 viikkoa ja täytyy myöntää, että olen erittäin tyytyväinen leikkaustulokseen, Nikon arpi on erittäin siisti ja nyt tuntuu siltä, ettei Nikolla edes ole koskaan ollutkaan halkioita, että se on ollut vain unta. 

Mutta sitten kun katselee Nikon kuvia ja näkee siinä halkiot niin tulee olo, että on kyllä hyvä, että halkiot ovat leikattu. 

Kävimme viikko sitten Nikon siskon tarhan joulujuhlassa, ja Nikoa kiukutti kun jouduimme vielä silloin sitomaan käsiä, mutta muut lapset saivat antaa Nikolle niin paljon huomiota, että emme edes kerenneet itse perään. Nikon sisko esitteli ylpeänä, että: "Tässä on MINUN pikkuveikka" 

Tällä erää en oikein saa muuta kirjoitettua

-Jonna-

 Niko valmistautumassa joulujuhlaan

Niko joulujuhlassa

Leikkaus Ohi!

Nikon leikkaus meni hyvin, poika halusi jo heti heräämössä tuttipulloa, ja siitä se syöminen sitten lähti.

Seuraavana päivänä Niko oli jo paljon pirteämpi, Niko halusi mennä leikkihuoneeseen katsomaan siskon ja muiden lasten leikkejä, loppujen lopuksi Niko nukahtikin.

Illalla menimme uudelleen katsomaan Nikoa ja Niko oli ollut hieman kiukkuinen ja väsynyt, mutta olimme silti hetken aikaa siellä. Torstaina menimme katsomaan Nikoa ja Niko oli siellä käytävällä hoitajan sylissä katsomassa suurta maailmaa. Otin Nikon syliini ja katsoin poikaa, samantien tuli kirkas hymy kasvoille, niin hyvin kun leikkauksen jälkeen voi tulla :) 

Kirurgimme tuli tapaamaan meitä ja oli sitä mieltä, että voisimme lähteä torstaina kotiin ja siinä samalla me sitten lähdimme pakkaamaan tavaroitamme ja takaisin Nikon luo. Niko oli nukkumassa, mutta heräsi ihan pienen hetken kuluttua. Saimme kotiohjeet ja lähdimme siitä sitten kotia kohti.

Matka sujui Nikon osalta hyvin, mutta minua ja miestäni hirvitti ne kaistapää kuskit jotka eivät osanneet ymmärtää risteysalueen keltaista viivaa vaan ohittelee siinä. Muutaman kerran jouduimme ilmoittamaan takana ajaville,että he olivat liian lähellä meidän automme perää.

Niko oli tietenkin ihmeissään kun pääsi kotiin, kun koiramme ei ollutkaan kotona vaan hoidossa.

Yö meni suhteellisen rauhallisesti, Niko heräsi 03.30 syömään ja nukahti 6.05, pieni valvominen, mutta kuuluu asiaan.

Sittemmin Niko heräsin 08.30 ja oli siihen asti hereillä, kunnes lähdimme ulos rakentamaan lumiukkoa, kun lunta oli paljon tullut maahan.

Nikolla on mennyt leikkauksen jälkeen yllättävän hyvin, ajattelin, että syöminen on iso ongelma mutta tuo meidän poika on päättänyt, että hän kyllä syö! :)

Niko on pikkuhiljaa alkanut olla oma itsensä, haluaa istua, ryömiä (vaikka kädet ovat sidottu), ja kävellä.

Kirjoittelen taas :)

-Jonna-

Husukeen meno

Apua! Jännittää aivan kamalasti Nikon huulihalkioiden leikkaus.

Tällähetkellä minulla on olo kuin bambilla heikolla jäällä, pelottaa, jännittää, stressaa ja mietityttää kuinka paljon Niko tulee muuttumaan leikkauksen jälkeen, onko Niko silti sama pieni ihana aurinkoinen poika, mikä hän on nyt, vai tuleeko hänestä vaisu.

Varmaan kaikki ovat miettineet samaa kuin minä, ennen ensimmäistä leikkausta. Tuntuu vaan taas niin pahalta, että joudumme lähtemään toiseen kaupunkiin pienen lapsen kanssa ja vielä leikkaukseen.

Täällä kotipaikkakunnan lastenlääkäri sanoi, että jos Nikolla on leikkauksen jälkeen raskas hengitys tai huomaamme hengityksessä jotain muutosta, niin ensisijaisesti otettava lastenosastolle yhteyttä.

Koska Nikolle kehittyi hengityskoneesta BPD, eli Bronkopulmonaalinen dysplasia (BPD) eli toisin sanottuna keskosen krooninen keuhkovaurio. Tällähetkellä Nikolla ei ole siihen lääkitystä, mutta jos leikkauksen jälkeen hengittäminen muuttuu voi olla, että tarvitsemme Nikolle BPD:hen lääkkeet.

Kirjoittelen taas lisää kun olemme selvinneet leikkauksesta.

-Jonna- 

Joulunavaus & Ilotulitus

Nyt se on sitten täällä Joulunavaus tehty, virallisesti saa soittaa kaupoissa joulumusiikkia ja laittaa joulukoristeita.

Janin tytär kävi katsomassa joulupukkia ja kertoi kuinka kiltti on ollut ja ihastelemassa paljon jouluvaloja ja joulukuusia.

Niko nukkui rattaissa melkein koko ajan, ostimme Nikolle ensimmäiset peltorit korvien suojaksi, ja nyt voin myöntää, että oli kyllä hyvä, että ostettiin Nikolle ne.

Musiikki-ilotulitus oli aivan mahtava! 

Nikokin katsoi elämänsä ensimmäisen ilotulituksen 

Niko katsomassa ilotulitusta rattaista.

Nikolla on tässä kasvun myötä tullut uusia asioita muutenkin,

yksi ilta kun tulin suihkusta ja Jani vielä jäi suihkuun niin aloin kuuntelemaan, että Niko itkee ja tietenkin menin sitte hakemaan pojan sängystä ja vaihdoin vaipan ja lämmitin vellin valmiiksi. Niko kun sai syötyä ja minä sitten tuuditin vielä uneen tutti suussa, niin yks kaks Niko alkaa hymyilemään ja nauraa täydessä unessa.

Ja tänään kun oli päiväuni aika ja päätimme Janin kanssa myös ottaa pienet päiväunet, Niko nukkui vähän reilu tunnin kun alkoi sängystä kuulua ääntä.

Jani nousi ylös ja minä nousin sängynlaidalle istumaan, niin Jani sitten oli siinä pinnasängyn yläpuolella niin sängystä alkoi kuulua aivan ihanaa naurua. Nikolla oli ilmeisesti ollut hyvät päiväunet ja oli kiva nähdä oma isä siinä sängyn yläpuolella.

Niko on muutenkin ollut tällä viikolla erittäin aurinkoinen poika, hymyilee päivällä jatkuvasti ja on pirteä.

Olemme Janin kanssa huomanneet sen, että Niko ei paljoa ainakaan vielä vierasta, että voimme kyllä antaa syliin kuin syliin Nikon pideltäväksi, kunhan vain pienelle herralle juttelee niin kaikki on hyvin. Niko juttelee itsekkin takaisin päin ja antaa hymyä.

Tässä vähän kuvia ilotulituksesta :)

-Jonna-

Kuulumisia

Voi apua! Meidän Niko on jo puolivuotta vanha! 

Tuntuu siltä, että vasta poika syntyi ja oli teholla, mutta nyt siitä on jo puolivuotta, herranjumala miten aika lentää.

Huomasimme Janin kanssa, että Nikolle ei oikein sovi pelkkä velli, Nikolla tuli hirveä ripuli ja vatsa vaivoja muutenkin, niin päätimme, että Niko jatkaa edelleen velli + äidinmaidonkorvike.

Jännittää aivan kamalasti se Nikon tuleva huulileikkaus, kun kuitenkin kyseessä on meidän pieni poikamme.

Tai no eihän Niko oikeestaan enään mikään pieni ole, mutta kuitenkin.

Nikolla on tullut uusia juttuja tässä matkan varrella, esimerkiksi aamulla ollaan aivan isän poikaa mutta sitten illalla isän poika muuttuu äidin pojaksi, muuta ei haluakkaan kuin olla oman äidin sylissä :)

Ensi viikolla olisikin Nikon viimeinen neuvola, ennen huulileikkausta ja seuraavaa neuvolakäyntiä suunnitellaan vasta leikkauksen jälkeen.

Niko pääsee myös huomenna ensimmäistä kertaa joulunavajaisiin, missä on joulupukki ja ilotulitus, ostimme Nikolle ensimmäiset peltorit, ettei säikähdä rakettien pauketta ja muutenkin on hyvä olla pienellä lapsella kuulosuojaimet.

Kirjoittelen taas miten meillä meni joulunavajaisissa ja muitakin kuulumisia!

-Jonna-

Lääkärillä käynti

Kävimme maanantaina Nikon lääkärissä sovitulla ajalla.
Nikolla on nyt tasan 5kg painoa, joten voimme hyvillä mielin lähteä joulukuussa Nikon huulihalkio leikkaukseen.
Lääkäri myös puhui meidän kanssa siitä, että voimme hakea Nikosta vammaistukea (vaikkakin kuulostaa tuo tuki tosi hölmöltä, mutta näin se vain on.) ja lääkäri sitten saneli meille lääkärin todistuksen hakemusta varten.
Lääkäri oli myös erittäin hyvillään Nikon kehittymisestä, Niko kehittyy hieman nopeammin kuin vasta-syntynyt, mutta johtuu varmaan siitä, että Niko syntyi keskosena.
Niko haluaisi kovin jo käydä istumaan ja kävellä, mutta Nikoa saa istuuttaa vasta kun korjatunajan eli lasketunajan mukaan Nikolle tulee ikää 6kk.
Nikon syntymästä alkaa kohtapuoliin olla jo 6kk, ja minusta tuntuu edelleen siltä, että olisin vasta saanut poikani ensimmäistä kertaan syliin.
Mieheni piti Nikoa ensimmäistä kertaa kenguru-hoidossa kun Niko oli 4 päivää vanha, ja minä olin itse vähän mustasukkainen asiasta, kun en saanut enkä voinut pitää poikaamme heti kenguru-hoidossa, kun sektiohaava oli niin kipeä, mutta minusta tuntui hyvältä, että mieheni piti kuitenkin Nikoa ensimmäistä kertaa kenguru-hoidossa.
Nikohan joutui pitämään optiflow-happiviiksiä syntymästään saakka kun keuhkot eivät olleet kehittyneet, paikkakuntamme keskussairaalassa lääkäri sanoi, että Niko pitää vieroittaa vähitellen happiviiksistä, mutta toisin kuitenkin kävi.
Yhtenä aamuna kun menimme mieheni kanssa hoitamaan Nikoa sairaalaan saimmekin iloisen yllätyksen, Nikolta oli aikaisin aamulla otettu happiviikset pois ja poika hengitteli aivan itse.
Meille se oli tervetullut ja iloinen yllätys.
Niko oli aivan erinäköinen ilman happiviiksiä, hoitajamme sanoi, että hän oli ottanut Nikolta aamu 8 happiviikset pois ja me menimme 10 aikaan hoitamaan Nikoa.
Olimme Nikon luona 2 hoitojaksoa ja sitten meidän piti lähteä kotiin.
Sinä iltana soitimme Nikon osastolle ja kysyimme Nikon vointia ja hoitaja sanoi, että he olivat lääkärin kanssa puhuneet,että jos saisimme Nikon päiväksi kotilomalle, ja tietenkin suostuimme.
Siitä alkoi hirveä kiire ostamaan tuttipullot ja vaippoja kotiin, kaikki muu meillä olikin valmiina. 
Saimme pitää Nikoa aamu 10 ilta 8 asti, ja se oli aivan ihanaa kun saimme vihdoin tuoda oman poikamme kotiin omaan sänkyyn nukkumaan.
Illalla kun veimme Nikon takaisin osastolle ja kerroimme hoitajalle, että kotona oli sujunut hyvin Nikon kanssa.
Seuraavana aamuna sitten hoitaja ja lääkäri sanoivat, että saamme ottaa Nikon yöksi kotiin ja seuraavana päivänä tulisimme aamusyötön jälkeen sairaalan osastolle.
Yö meni suhteellisen mukavasti Nikon kanssa, tietysti minä sitten tarkistin vähän väliä,että Niko hengittää.
Aamu koitti ja menimme Nikon osastolle ja lääkäri sanoi, että hän kirjoittaa meille kotiutumispaperit ja siitä meidän vauva-arkemme alkoi ihan kunnolla.

Kirjoittelen taas.

-Jonna-

Ensimmäistä kertaan äidin sylissä <3

Toisesta kuvakulmasta pieni Niko-poikamme <3